torstai 11. helmikuuta 2016

Underneath your clothes there's an endless story.

Viikko on mennyt huimaa vauhtia ohitse. Huomenna eletään jo perjantaita. On ollut ihanaa nukkua rakkaan vieressä ja tuoksuttaa aamuista, unista karhua. Noniin ällölepertelyt sikseen. Viikko on mennyt mukavasti treenatessa, mitä nyt tiistaiset opiskelijabileet veivät hivenen fokusta treeniltä ja keskiviikko menikin palautuessa edellisillasta. Oli kyllä hauskaa käydä vuosiin katsastamassa opiskelijabileiden meno ja meininki, joka eroaa toden teolla perus baarimeiningistä. Parasta on kun tuntee tai tietää suurimman osan ihmisistä ja kaikkien kanssa voi vaihtaa kuulumisia tai eksyä tanssahtelemaan tanssilattialle eikä kukaan tule ahdistelemaan tai kyhnyttämään viereen seuraa etsien.

Oli kyllä kaiken kaikkiaan hauska ilta, mutta kyllä nämä biletykset taitavat mun osalta olla aika menneen talven lumia: Vanha ei vaan palaudu kunnolla ja olo on mitä järkyttävin seuraavana päivänä. Lisäksi tuntuu hirveältä, että koko seuraava päivä menee hukkaan ja täysin ohitse. Nautin muutenkin ehkä enemmän rauhallisemmista illoista ja hyvistä yöunista. Tanssimista kaipaan aika ajoin ja se onkin se suurin tekijä, joka mut baariin saa joskus lähtemään. Onneksi sitä voi tehdä myös selvin päin.

Kävin tiistaina nopeasti pyörähtämässä Kauppakeskus Arabian H&M:ssä ihastelemassa kevätvaatteita. Vaikka tyylini on nykyään lähinnä erilaisista treenivaatteista koostuvaa on virkistävää puketua välillä siistempiin ja naisellisempiin vaatteisiin. Siksipä tulikin ostettua kevääksi vaaleanpunainen A-linjainen takki sekä korkokengät. Olisi ihanaa löytää vielä joitain pehmeän sävyisiä kevätpaitoja farkkujen kavereiksi. Onko teillä jotain must-juttua, mitä haluaisitte hankkia kevääksi?





perjantai 5. helmikuuta 2016

Can’t you stop your foolish pride and come back to me.

Hellurei! Jo toinen merkintä tältä viikolta.Täähän alkaa lähentelemään oikeaa blogin pitämistahtia. Viikko on mennyt parannellessa itseäni kuumevatsataudista, mutta nyt se on totisesti selätetty ja voin taas keskittyä olennaisempiin asioihin.

Se hyvä asia tässä kipeänä olossa on, että kun ei voi mennä ulos eikä treenata, on pakko paneutua koulutehtäviin. Olenkin tällä viikolla saanut todella mahtavasti tehtyä tulevia kouluhommia pois alta. Nyt voin hyvillä mielin keskittyä koko viikonlopun mieheeni, joka vihdoin muuttaa takaisin luokseni Helsinkiin. Muuttohommissahan viikonloppu siis oikeastikin menee, mutta ei se mitään. Tuntuu kutkuttavalta ajatella, että sunnuntain jälkeen kummankaan ei tarvitse hyvästellä toista juna-asemalla ja jäädä odottamaan pariksi viikoksi uudelleen näkemistä. Nyt voidaankin nähdä ihan milloin huvittaa. 

Tavallaan muutos jännittää ja tavallaan olen onnellinen, että etäsuhde on tältä osin taputeltu. Puoli vuotta on pitkä aika, mutta mielestäni selvittiin hyvin ja ollaan enempi kuin ansaittu tuleva yhteinen aika. Vihdoin päästään yhdessä tekemään ruokaa ja jakamaan arkea, treenaamaan yhdessä ja näkemään toistemmekin ystäviä. Vähän kuin aloittaisi parisuhteen uudestaan, mutta täysin erilaisista lähtökohdista. Erona on, että toista tuntee jo paremmin eikä tarvitse miettiä jokaista liikettään loppuun asti vaan pystyy olemaan rento ja oma itsensä toisen lähellä.

Tänään mulla on ollut vapaapäivä. Olen saanut nauttia aurinkoisesta aamulenkistä, siivonnut ja käynyt ruokaostoksilla sekä saanut naputeltua parit koulujutut pulkkaan. Aurinko on saanut mielen virkeäksi ja vielä virkeämmäksi fiiliksen teki tänään saatu lausunto mun kandidaatin tutkielmasta: Jokainen osa-alue oli arvioitu 4 tai 5 ja kokonaisarvosanaksi olin saanut 4. Olen todella tyytyväinen saavutukseeni, sillä taistelin tutkielmani kanssa lähes vuoden. Panostin siihen todella paljon ja tein muutoksia moniin kohtiin kymmeniä kertoja. Tätä aion juhlistaa ensi viikolla menemällä vuoden ensimmäisiin opiskelijabileisiin laskiaistiistaina.

Muistakaa tekin nauttia auringosta kun sitä on tarjolla. Miellyttävää viikonloppua kaikille.

maanantai 1. helmikuuta 2016

Hello, it's me I was wondering if after all these years you'd like to meet.

En tiedä onko se uuden alku ja tuleva kevät, jotka saavat mut kaipaamaan blogiin kirjoittamista ja ajatuksien purkamista tekstimuotoon. Vai tuleeko vuosittain tarve tehdä katsaus siihen, miten edellinen vuosi on mennyt ja millä tolalla asiat elämässä on tällä hetkellä. Tyytyväisenä voin todeta, että mun elämässä asiat on ihan helkutin hyvin!

Potiessani vanhempieni luona viikonlopun kuumeista oksennustautia (viimeksi mulla on ollut oksennustauti joskus teini-ikäisenä!?) ja maatessani ryytyneenä ruumiina sängyssä fiilis todella surkeana pohdin, kuinka onnekas olen kun mulla on ihana äiti, joka hoitaa aikuista tytärtään tuoden lämmitettyä mehukeittoa sänkyyn vaikka koko huoneessa lemuaa oksennukselle. Oon myös todella onnekas kun mulla on ihana ymmärtäväinen isä, joka ei suutu vaikka tytär naarmuttaa auton törmätessään roskikseen vaan toteaa, että meidän kotitie on kyllä todella liukas ja jäinen. Mulle on myös siunaantunut tosi ihanat sisarukset, jotka rakastaa mua ja tukee missä tahansa. Mulla on lisäksi kunnia olla kahden mainion ipanan täti ja kummitäti.

Kirsikkana kakun päälle paitsi että mulla on mahtava perhe on mulla äärimmäisen tärkeitä ja supereita ystäviä, joille voin kertoa mitä vain milloin vain ja joiden tiedän olevan aina mun ystäviä vaikka ei välimatkojen takia usein nähtäisikään.

Olen myös vihdoin löytänyt vierelleni ihmisen, jonka arvot ja ajatusmaailma kohtaavat omani. Ihmisen, jonka koen vertaisekseni, johon voin tukeutua ja luottaa. Olen löytänyt elämänkumppanin.

Vaikka kipeänä olo onkin rankkaa ja masentavaa on se myös pysäyttävää. Kerrankin on aikaa omille ajatuksille ja aikaa puntaroida omaa elämää. Miksi antaa flunssan lyödä itsensä maan rakoon kun asiat on oikeastaan elämässä aika todella hyvin?

Mukavaa viikkoa kaikille.